Kuvassa oleva kesä- eli kastanjaturilas eteni eilen peitinsiivet osittain avoinna vanhan maantien asfalttipinnalla. Kesäturilas on lehtisarvisiin kuuluva kovakuoriainen, joka on kooltaan noin 2,5 senttimetriä. Koiraalla (kuvassa) on tuntosarvissa 7 liuskaa ja naaraalla 6. Lajia tavataan lehti- ja havupuilla, joiden lehtiä ja neulasia se käyttää ravinnokseen. Kuvattu 21.5.2012 Harparskogin kylän lähellä.
22.05.2012 - 00:19 / Kategoriat:
Tuomi

Nastakehrääjä on riikinkukkokehrääjien heimoon kuuluva oranssinruskea, kookas perhonen, jonka siipien kärkiväli koiraalla on 55 - 62 mm ja naaraalla 65 - 92 millimetriä. Lentoaika on toukokuun loppupuolelta kesäkuun alkupuoliskolle. Wikipedian mukaan koiraalla on tuuheiden tuntosarviensa ansiosta erittäin hyvä hajuaisti ja se voi tavoittaa naaraan usean kilometrin päästä. Lentäessään koiras nimittäin kampaa ilmaa ja etsii naaraan erittämää houkutusainetta, feromonia. Kun jokunen hajumolekyyli osuu koiraan kohdalle, alkaa se seurata hajujälkeä ja löytää näin kumppanin. Suomessa nastakehrääjää tavataan melko yleisesti, joskin harvalukuisesti, Etelä- ja Keski-Suomessa. Kuvattu 19.5.2012 Lappohjassa.

Espanjasta Suomeen saapuneet Pepe ja Vilma kävivät kyläilemässä. Kuvattu 17.5.2012 Lappohjassa.

17.05.2012 - 11:47 / Kategoriat:
Kotilo
Kuvassa oleva kotilo eteni hyvin hitaasti sateen kastelemilla terassin puuportailla. Kuoren halkaisija on noin 8 - 9 millimetriä. Voisikohan olla täplänapakotilo vai mikä? Tunnistaako joku? Kuvattu 17.5.2012 Lappohjassa.

Hetki sitten kuulin raollaan olleesta ikkunasta, kuinka kirjosieppo tuntui olevan hädissään pesäpönttönsä lähellä. Kun katsoin ikkunasta, huomasin käenpiian istuvan pöntön niin sanotulla lauluoksalla. Otin nopeasti kameran ja ehdin ottaa muutaman kuvan ovenraosta ennenkuin käenpiika lensi parinkymmenen metrin päässä olevaan puuhun. Yleensä kirjosieppo on se lintu, joka ajaa toiset pikkulinnut matkoihinsa, mutta nyt se sai kokea saman tempun itse. Saa nähdä onko käenpiika hyväksynyt pöntön lopullisesti itselleen ja kumppanilleen vai pääseekö kirjosieppo vielä palaamaan siihen. Kuvattu 16.5.2012 Lappohjassa.


Vielä eilen (15.5.) valkovuokot kukkivat komeasti Tammisaaren vanhan kaupungin eteläpuolella olevalla Ramsholmenin ulkoilualueella. Huomasin polun vieressä ryhmän valkoisia kukkia ja ajattelin, että onpa siinä pienikukkaisia valkovuokkoja. No, nehän olivatkin ketunleipiä eli käenkaaleja, joiden kukat viiruineen ovat mielestäni oikein kauniita. Valkovuokkojen keskeltä nousseet saniaisetkin olivat kasvaneet jo yli puolen metrin korkuisiksi. Kuvattu 15.5.2012.

Kuva on otettu eilen (15.5.) tammisaarelaisten virkistysalueena olevan Ramsholmenin rannasta kohti Tammisaaren kaupungin keskustaa. Etualalla olevat keltaiset kukat ovat rentukoita.


Pystyasennossa oleva harmaasieppo seuraa tarkasti tähystyspaikaltaan ohi lenteleviä hyönteisiä, pyrähtää niiden perään ja palaa hetken kuluttua takaisin saalis nokassaan. Harmaasiepon pesä ei ole kirjosiepon tavoin yleensä pöntössä, vaan se voi olla mitä moninaisimmissa paikoissa, kuten ikkunalaudalla, halkopinossa, sadevesikourussa, vanhassa pääskynpesässä, seinän kolossa, lintulaudalla yms. Harmaasiepon elinympäristöä ovat kaikenlaiset avoimet puustot pihapiireistä erämaihin. Se viettää talvensa Afrikassa tropiikin lämmössä. Kuvattu 12.5.2012 Hangossa.

Enpä ollut tällaisia ilmestyksiä aiemmin nähnytkään, kun viime perjantaina (11.5.) havaitsin jotakin punaista osaksi vanhojen puunlehtien peittäminä. Siirtelin lehdet syrjään, jolloin sieltä paljastui läpimitaltaan 3 - 5 senttimetrin kokoisia sieniä, joiden nimeä en löytänyt omasta sienikirjastani. Netistä etsimällä niiden nimeksi paljastui punamaljakas. Parhainta tietoa löysin Seppo Kytöharjun nettisienioppaasta. Sen mukaan sientä saattaa löytää lumien sulamisen jälkeen, ja aina kesäkuulle saakka. Laji on melko eteläinen, missä sen kasvupaikkoja ovat mm. kosteat lehtipuualueet. Punamaljakas kasvaa maatuneista, märistä tai ainakin kosteista lepän tai pajun oksista tai varresta. Sieni voi olla jalaton, mutta joskus jalka voi olla useita senttimetrejä pitkä. Maultaan sieni on mieto ja tuoksua tuskin huomaa. Punamaljakasta ei pidetä Suomessa ruokasienenä, mutta joissakin Keski-Euroopan maissa, mm. Unkarissa sitä poimitaan syötäväksi. Kuvattu 11.5.2012 Spjutsbölessä, Hankoniemellä.